| |
Murtomaarealismi – esittely
Inarilainen kuvataiteilija Pekka-Hermanni Kyrö maalaa valkeisiin
raameihin valkoista valkoiselle. Tuloksena on luminen
tunturimaisema, jossa katselija on läsnä maisemassa, lumen
monenkirjavassa väriloistossa. Kyrön kyky tajuta lumi perustuu
metodiin, jolle hän on itse antanut nimen murtomaarealismi.
Maalaukset syntyvät viikkojen vaellusten aikana paikan päällä.
Lumen maalaaminen vaatii olemista lumen ympäröimänä. Parasta
aikaa on kevät, jolloin liikkuminen on helppoa ja valoa riittää.
Paras paikka on pohjoisen Lapin tunturi. Käsitteenä tunturi on
Lapin eläjälle sekä reaalinen että metaforinen, myyttinen
maailma, samalla tavalla kuin metsäsuomalaiselle metsä. Tunturi
on avara, rytminen tila, jota leimaavat valo, aika, lumi, elämä,
kauneus, vapaus. Kyrön töissä on vahva läsnäolon tuntu.
Taiteilija, joka maalaa valkoista valkoiselle on kiinni hetkessä
ja hänen luomansa kuva on valoa täynnä. Kuvia katsellessa tulee
hakemattakin mieleen antiikin tarina Minervan pöllöstä, joka
lentää vasta hämärän tullen maalaten harmaansa harmaalle. Tuo
viisauden symboli lentää kuitenkin tapahtumien jo tauottua ja
päivän mentyä mailleen. Jäljellä on enää tapahtuneen
kirjaaminen, jolloin pöllön viisaus latistuu jälkiviisaudeksi.
Tuloksena on teoria elämästä, ei kuva niin kuin taiteilijalla.
Pekka-Hermanni Kyrön ominta materiaalia on öljyväri ja vahvin
ominaisuus käden herkkyys. Kyrö vie katsojansa hiihtokeskusten
ulkopuolelle, saavuttamattomaan tunturimaisemaan, jota kameran
on mahdoton tallentaa. Kameralta puuttuu lumen taju.
Tapio Kuure
Yhteiskuntatieteiden tohtori,
Dosentti
Tampereen Yliopisto
takaisin
Murtomaarealismi-galleriaan |
|
Cross-country realism
Graphic artist Pekka-Hermanni Kyrö paints white on white, framed
in white. The result is a snowy tundra landscape where the
viewer is drawn into the richly patterned, multicolored splendor
of the snow. Kyrö’s comprehension of snow is based on a method
which he himself refers to as cross-country realism. The
paintings are born on location over weeks of trekking from place
to place. Painting snow requires being surrounded by snow. The
best time for this is in the spring, when it is easier to get
around and there is plenty of light. The best location is in the
northern tundra of Finnish Lapland. As a concept, the tundra is
to the resident of Lapland both a realistic and a metaphorical,
mystical world, as the forest is to forest dwelling Finns. The
tundra is an expansive rhythmic space, imprinted with light,
time, snow, life, beauty, freedom. In Kyrö’s work there is a
strong feeling of presence. The artist who paints white on white
is caught in the moment, and the picture he creates is full of
light. In looking at these pictures the antique image of the owl
of Minerva, comes unsummoned to mind, flyinging against the
coming dusk, painting its grey on grey. That symbol of wisdom
flies, however, when events have already occurred and the day
has gone its distance. All that is left is to write down the
events, at which point the owl’s wisdom descends into hindsight.
The result is a theory of life, not a picture like the artist
has.
Pekka-Hermanni Kyrö expresses himself in oil colors and his
strongest quality is a sensitive hand. Kyrö brings the viewer
outside of the ski centers, into the inaccessible tundra which
the camera cannot capture, in that the camera lacks a sense of
the snow.
Tapio Kuure
Docent, PhD of Social Sciences
University of Tampere
(Translation by David Huisjen, Jr.) back to Cross-country
realism -gallery |
|
